Kristiina Hätinen

Jos ihminen ei pidä itsestään huolta, tulee huonoja päätöksiä.

Aikaisemmin urallani toimin osakkaana, yksikönjohtajana ja toimitusjohtajana erikokoisissa terveysalan yrityksissä lähes 30 vuoden ajan. Vähimmillään alaisia oli kolme, enimmillään reilusti yli 50, joista yli puolet asiantuntijoita.

Viimeinen työtehtäväni toimitusjohtajana oli palvelukodissa, joka tarjosi hoivaa ikäihmisille ja kehitysvammaisille. Huhtikuussa 2018 sanoin itseni irti, kun toimintaympäristö oli muuttunut ylivoimaisesti mahdottomaksi eikä toiminta ollut kannattavaa kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen.

Oli sattumaa, että vaihdoin Työluotsin puolelle. Olimme tavanneet Tomin kanssa Pohjois-Karjalan kauppakamarin tapahtumassa vuonna 2015. Jäimme puhelinyhteyteen, kävimme satunnaisilla lounailla ja juttelimme johtajuudesta. Syksyllä 2018 sovimme, että kokeilemme yhteistyötä kuukauden. Nyt valmennan toimitusjohtajia ja sparraan Tomia.

En itse ollut aina hyvä johtaja. Nuorena nyökyttelin ja keskeytin johdettaviani, mikä mitätöi heitä. Ajattelin, että pitää olla yksinkertaiset käskyt, ja sitten tapahtuu. Puhun edelleen suoraan, mutta enää en ole tyly. Uskon, että jos asioita hirveästi pehmentelee, niiden ydin voi jäädä peittoon.

Näin jälkikäteen olen käynyt läpi vanhoja työpäiväkirjojani. Koen, että olisin päässyt vähemmällä stressillä, tuskalla ja valvotuilla öillä, jos minulla olisi ollut, joku jonka kanssa käydä asioita läpi eri kantilta – pohtia ja keskustella.

Onneksemme pääsimme 90-luvun lopulla Työterveyslaitoksen kehitysprojektiin, ja minä sain hetkeksi työnohjaajan. Kehittämällämme yrityksellä oli pitkä historia, ja kun yhtäkkiä yhdistimme useampia työkulttuureja, toimitusjohtajana tarvitsin tukea ja apua. Oli tärkeää, että sain perjantaisin käsitellä viikon asioita työnohjaajan kanssa, jonka kysymykset auttoivat jäsentämään tapahtunutta, ja sain viettää sen jälkeen työajatuksista vapaan viikonlopun.

En osaa ajattelua, jossa euro on ykkönen ja kiire kakkonen. Sen sijaan olen nähnyt, kuinka euro seuraa, kun asiat keskitytään tekemään hyvin ja samalla seurataan taloutta tarkkaan.

 

Toimin aiemmin hallituksissa Pohjois-Karjalan kauppakamarissa, Joensuun ja Pohjois-Karjalan yrittäjissä, Lääkäripalveluyritysten yhdistyksessä, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa sekä Pohjois-Karjalan osuuskaupan hallintoneuvostossa. Myös ne laajensivat ymmärrystäni niistä asioista, jotka vaikuttavat yrityksen toimintaan.

Näiden kokemusteni avulla pystyn auttamaan myös johtajaa työssään – oivaltamaan kokonaisuutta ja syy-seuraussuhteita, asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja kestämään keskeneräisyyttä.

Hyöty on molemminpuolista, sillä olen ollut tästä työstä innoissani ja saanut suurta tyytyväisyyttä huomattuani, kuinka olen oppinut tuntemaan ja ymmärtämään myös itseäni.

Tyttäreni innoittamana olen aloittanut crossfit-harrastuksen. Voisi ajatella, ettei hullumpaa yli kuusikymppiselle. Kun tekemistä ohjataan ja kellotetaan, asioita alkaa nopeasti tapahtua. Jos ihminen ei pidä itsestään huolta, tulee huonoja päätöksiä.