Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

 

Asiakkaiden kertomaa

Työluotsin tyytyväiset asiakkaat kertovat kokemuksistaan. Katso referenssit täältä ja liity heidän joukkoonsa.

Soinin loma rikkoo korvaamattomuuden myytin

Julkaistu 22.08.2016

Heinäkuu oli Euroopassa levoton. Oli Nizzan isku, Turkin vallankaappaus, Saksan kaksi tapausta ja Ranskassa vielä papin murha. Kaikki liittyvät tavalla tai toisella Euroopan ulkosuhteisiin eli kuuluvat Suomessa ulkoministerin tontille. Mahtoi olla ministerillä kiirettä!

Mutta ulkoministeri Timo Soini oli lomalla. Mediassa kyseltiin rivien välissä ja suoraankin, että onko nyt laitaa lomailla tällaisessa tilanteessa. Perisuomalainen moraalinen paheksunta leijui ilmassa sankkana kuin Venäjän metsäpalojen savu. Ettäs kehtaa!

Heinäkuun viimeisenä päivänä Helsingin Sanomat teki laajan jutun Soinin lomasta ja valtion asioiden hoidosta. Siinä kuvailtiin ulkoministerin luppoilua ja todettiin, että ”on tuskin montaa valtiomiestä, jotka ovat lomalla yhtä lomalla kuin Soini.”

Miksei ministeri saisi olla lomalla? Mitä haittaa on siitä, jos ministeri ei pidä lomaa?

Lue lisää »

Lisää psykologeja vai parempaa johtamista?

Julkaistu 20.06.2016

Tämän päivän Sanomalehti Karjalainen uutisoi työntekijöiden kasvaneesta tuen tarpeesta ongelmiin, jotka nousevat työelämästä. Artikkelissa todetaan, että tyypillisesti apua haetaan ”stressiin, unettomuuteen tai ihmissuhdeongelmiin, mutta myös sairauksiin, kuten masennukseen”. Puhutaan siis työn psykososiaalisesta kuormituksesta ja mielenterveyden ongelmista.

Työterveyslaitoksen Jorma Mäkitalo kaipaa ongelmaan ratkaisuksi lisää psykologeja työterveyshuoltoon.  Tämä olisi varmasti hyvä alku. 

Mutta miksi vain alku? Katsotaanpa hiukan numeroita.

Työterveydessä on tällä hetkellä 540 psykologin tointa ja määrä on voimakkaasti kasvussa. Suomessa on noin kaksi ja puoli miljoonaa työelämään osallistuvaa ihmistä. Jos otetaan heistä vaikka ne 100 000, joiden arvioidaan kokevan työpaikkakiusaamista, siitä riittää jokaiselle työterveyshuollon psykologille 185 asiakasta. Kiusaamista kokevat ovat vain yksi osa työpaikan ihmissuhdeongelmien vuoksi apua hakevista.

Jos psykologi tapaa jokaisen asiakkaan vaikka kolme kertaa tunnin ajan, tästä tulee 555 työtuntia vuodessa, noin kolmannes koko vuonna käytettävissä olevasta työajasta. Mukana ei vielä ole asiakkaaseen liittyvä muu työ, kirjaaminen, lausuntojen teko ja niin edelleen. Ja työterveyspsykologeilla on monia muitakin asiakasryhmiä.

Nämä luvut ja niiden nouseva trendi osoittavat väistämättä, että vaikka työterveyshuollossa toimivien psykologien määrä kaksinkertaistuisi, työsarkaa on liian paljon yksin heidän hoidettavakseen. 

Lue lisää »

Ihmettely ja Jäämeren kivet – Johda kokonaisia ihmisiä reaktioiden sijaan

Julkaistu 30.05.2016

Kun joku sanoo ihmettelevänsä, hänen ymmärretään paheksuvan tai kritisoivan asiaa. Tämän ajan kieli on täynnä ihmettelyä, tässä esimerkkejä sanomalehdestä: ”Kansanedustaja Maria Tolppanen (ps.) ihmettelee te-toimiston päätöstä.” “Mäkisalo-Ropponen ihmettelee hallituksen touhuja.” “Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta ihmettelee tuoreessa kannanotossaan Itä-Suomen yliopiston  profiloitumispolitiikkaa.”

Ihmettely on meillä käytössä vain sen negatiivisessa merkityksessä. Jos henkilö ihmettelee jotain, hän ei hyväksy sitä, sulkee sen pois tai yrittää kumota sen. Ihmettelyllä pedataan tietä vastakkainasetteluun ja riitelyyn. Usein henkilöristiriidoissa ilmaistaankin ensin ihmettely toisen toiminnasta, sitten jatketaan juoheasti avoimeen paheksuntaan ja riitaan.

Tämä on minusta sääli, sillä ihmettely on mahtava työkalu uusien näkökulmien avaamiseen ja oivaltamiseen. Ihmettelyllä on siis toinenkin näkökulma, joka on hyödyllinen työkalu johtamisessa. 

Lue lisää »

51 alaista ja keisarin uudet vaatteet

Julkaistu 23.05.2016

Kuulin taannoin tarinan esimiehestä, jolla on 51 alaista. Valitettavasti tämä on aika tavallinen tarina nykyisin, kun organisaatioita viritetään ajokoirakuntoon. Ei riitä, että johtaja on ajokoira, myös organisaation pitää olla laiha ja nälkäinen.

Nälkä alaisilla varmasti jää, olivat he sitten kuinka itseohjautuvia tahansa. Jos esimiehen aika on jaettava 51 alaisen kesken ja usein sen päälle hänen on vielä tehtävä iso liuta muuta työtä, tuki jää ohueksi. Olemattomaksi.

Pian tuon tarinan jälkeen kuulin myös toisen, jossa pantiin paremmaksi – esimies, jolla on 63 alaista!

Eniten minua näissä jutuissa ihmetyttää itsepetoksen määrä. Millainen organisaatio oikeasti uskoo, että lähiesimiestyö voidaan hoitaa näin. Vai onko kyseessä vain hyväuskoisuus? Tai tietoinen huijaus?

Lue lisää »

Koutsin ja ihmisten johtajan tärkein taito?

Julkaistu 08.04.2016

Koin alkuviikosta taas sen huikaisevan hetken, kun asiakas oivalsi jotain suurta kesken omaa pohdintaansa. Harjoittelimme kouluttajan valvovan silmän alla koutsausta, jota Lontoon kielellä kutsutaan nimellä ”coaching”. Asiakkaani oli toinen koutsausopiskelija ja hän pohti erästä haavettaan. Minä kysyin kysymyksiä, kuuntelin ja elin mukana hänen tarinassaan. Yht’äkkiä asiakkaani ilme kirkastui, hymy leveni ja silmät suurenivat. ”Hei, tässähän on taustalla tää iso muutos mun…”

Pystyin melkein näkemään, kuinka isot palikat asiakkaani ajatuksissa loksahtelivat uusiin asentoihin ja tasapainoon.

Jäin sitten kotiin ajaessa miettimään mikä oli se taito, jota harjoitin ja joka auttoi asiakastani tekemään ison ja asioita selvittävän havainnon. Mikä oli se käänteentekevä kysymys, jonka asetin? Vai oliko se kenties jotain muuta, mitä minä tein? Mikä on koutsin ja hänen kollegansa, ihmisten johtajan tärkein taito?

Lue lisää »

Intohimo nousee työn merkityksestä

Julkaistu 29.03.2016

Minua haastateltiin äskettäin Työluotsista kertovaan artikkeliin. Tuon juttutuokion aikana tunsin puhuvani palavasti ihmisten johtamisen kehittämisen tärkeydestä Suomessa ja olin pakahtua innosta. Puhua paasasin tunteiden johtamisesta, omasta kasvupolustani, ihmisen kohtaamisesta ja kaikesta tärkeästä. Toimittaja kertoi jälkeenpäin minun olleen uskottava ja mukaan tempaava, innostava.  

Intohimoni  työelämän kehittämiseen ei ole aina tullut näin selvästi esille. Muistan kun joku vuosi sitten kerroin ajatuksistani kokeneelle valmennuskollegalleni ja sain rankkaa palautetta – ”Missä on sun intohimo? Kun sä puhut veneistäsi, sun silmät loistaa ja sun tarina tempaa mukaansa. Valmennuksesta puhuessa sä olet jotenkin valju.” Se iski lujaa ja arkaan paikkaan. Kuten aina, totuus on hyvä kuulla.

Mitä oikein tapahtui? Miten minä olen löytänyt intohimon työhöni, sellaisen palon, että se tulee keskustelussa läpi ja rakentaa yhteistä uskoa onnistumiseen ja muutokseen?

Lue lisää »

”Työpaikka kuin lastentarha” olisi aika hyvä tilanne!

Julkaistu 06.10.2015

“Tämä on kuin olisi lastentarhassa!” kuulee joskus sanottavan, kun työpaikalla tunteet ovat pinnassa ja yhteisön jäsenet reagoivat asioihin kukin tavallaan. Vertaus kuulostaa osuvalta, mutta onko se oikeastaan kovin hyvä?

Tottahan on, että tarhaikäiset ilmaisevat asiansa usein tunteellä – riemusta kiljutaan, suru itketään ulos ja kiukku osoitetaan itkupotkuraivarein. Hyvää kaveria halataan ja ikävää jopa vähän nipistetään.

Taitaa kuitenkin olla niin, että työpaikan yhtäläisyydet lastentarhaan päättyvät siihen. Tarhassa asiat ovat usein paremmin.

Päiväkodissa nimittäin on aina tarkat säännöt siitä, miten toisia kohtaan käyttäydytään ja sääntöjen rikkomisesta aina keskutellaan ja asiat selvitetään. Paha mieli ja sen aiheuttanut käytös käydään läpi ja osapuolet kohtaavat toisensa asian äärellä. Juttu sovitaan ja siitä yritetään ottaa oppia tulevaisuutta varten. Hienoa toimintaa, eikö vain?

Mutta kuinka monella työpaikalla oikeasti tehdään näin?

Lue lisää »

Kiusaamisen ehkäisy on helppoa...

Julkaistu 21.09.2015

…kun sen osaa. Helsingin Sanomat esitti 23.8.2015  Työturvallisuuskeskuksen asiantuntijan Asta Koivikon ohjeet työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi. Koivikon mukaan pitää tehdä vain nämä neljä asiaa:

  1. ”Työpaikan ilmapiiristä täytyy luoda sellainen, että kaikki uskaltavat ilmaista itseään. Silloin pystyy myös kertomaan, jos jonkun puheet tai käyttäytyminen loukkaavat.
  2. Käyttäydy aikuismaisesti. Huutaminen ei kuulu työpaikalle. Aggressiot täytyy purkaa muualla kuin töissä.
  3. Sopikaa pelisäännöt. Työyhteisöissä on hyvä muistuttaa esimerkiksi siitä, että toisia pitää huomioida. On myös tärkeää, että sääntöjen rikkomiseen puututaan. Se kuuluu yleensä esimiestyöhön.
  4. Työntekijät ovat yhdessä vastuussa siitä, millaiseksi työpaikan henki muodostuu. Siinä tarvitaan keskinäistä tsemppaamista, auttamista ja myönteistä suhtautumista.”

 Helppo homma siis! Vai onko sittenkään… Näitä yleisiä ohjeita näkee usein, toimivia niistä tekee vain käytäntö ja omakohtainen, yhteinen työstäminen jokaisessa työyhteisössä.

Aloitan nyt blogisarjan, jossa nostan esiin ajatuksia Koivikon ohjeiden viemisestä käytäntöön. Tänään käsittelen ensimmäistä aihetta, ilmapiiriä, jossa kaikki uskaltavat ilmaista itseään

Lue lisää »

Maailman vaikein työ

Julkaistu 09.09.2015

Vaikeita työtehtäviä on monia,  mutta mikä niistä on kaikkein vaikein? Huippuosaamista vaaditaan kun kirurgi työskentelee syvällä ihmisen aivoissa, lisäksi vielä rautaisia hermoja ja vakaata kättä. Varmasti on myös vaikeata korjata korkean kerrostalon peltikattoa jossain puolivälissä kuuhun ja saada siitä vielä vettä pitävä. Puhumattakaan erilaisia vaaroja sisältävistä palomiehen tai poliisin töistä. Lista voisi olla pitkä.

Vieläkin vaikeampaa on minun mielestäni kuitenkin  johtamistyö. Ihmisten johtaminen vaatii sekä johtamisen taitoja, että ihmisenä olemista, inhimillisyyttä. Johtamisen taitoja voi opetella ja oppia. Ihmiselämän ymmärtäminen avautuu johtajalle oman, aidon kiinnostuksen myötä parhaiten. Sitä kautta voi myös löytää ihmisiin vaikuttamisen taidon.

En kuitenkaan väitä, että suuren monikansallisen yrityksen johtaminen olisi se maailman vaikein työ. Siinä ollaan loppujen lopuksi aika kaukana ihmisistä.

Ylivoimaisesti kaikkein vaikein ja haastavin työtehtävä on olla lähiesimies. 

Lue lisää »

Sovittelu parantaa johtamista

Julkaistu 31.08.2015

”Esimiehen tulee jatkuvasti havainnoida työyhteisöä. Hänen pitää pystyä löytämään piilossa olevat konfliktit.”  Näin luennoi Timo Pehrman meille työyhteisösovittelun opiskelijoille viime viikolla.

Pehrman tietää mistä hän puhuu. Hän on havainnoinut suomalaisten työyhteisöjen ilmapiiriä jo vuosikymmeniä ja sovitellut niiden riitoja. Lisäksi hän on väitellyt työyhteisösovittelusta kasvatustieteen tohtoriksi ja toiminut monessa muussa sovittelun kentässä.

Minä olen samaa mieltä Pehrmanin kanssa esimiehen vastuusta olla tietoinen työyhteisön tilasta. Jos jossain riidellään, esimiehen kuuluu tietää siitä, sillä hän on vastuussa työilmapiiristä ja sellaisesta johtamisesta, joka luo yhteisöön yhteistyön toimintakulttuuria.

Konfliktien ilmaantuessa esimies on myös vastuussa niiden ratkaisemisesta.

Lue lisää »